Joka kolmas lapsi maailmassa kärsii kaltoinkohtelusta ja se on edelleen valitettavan yleistä myös Suomessa. Kyse on kansanterveydellisestä, ihmisoikeudellisesta, moraalisesta ja sosiaalisesta ongelmasta, johon on puututtava nykyistä huomattavasti herkemmin. Kaltoinkohtelun riskioloja ja niiden tunnistamista varten on juuri julkaistu hoitosuositus perheiden ja lapsiperheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten käyttöön.
Perheessä tapahtuvan lapsen kaltoinkohtelun riskiolojen tunnistaminen — Hotus-hoitosuositukseen® on koottu ajantasainen, monitieteinen tutkimustieto lapsen kaltoinkohtelun riskitekijöistä ja tunnistamisvälineistä. Tavoitteena on tukea kaltoinkohtelun varhaista tunnistamista ja perhetilanteiden kokonaisarviointia, jotta jokainen lapseen kohdistuva kaltoinkohtelu ja lapsen kokema kärsimys voitaisiin tunnistaa ja havaita varhain.
Hoitosuosituksen on laatinut Tampereen yliopiston hoitotieteen professori Eija Paavilaisen suositustyöryhmä ja julkaissut Hoitotyön tutkimussäätiö https://www.hotus.fi/.
— Lasten kaltoinkohtelua ja kaltoinkohtelun riskioloja on eri tieteenaloilla tutkittu runsaasti. Kaltoinkohtelu ei kuitenkaan ole merkittävästi vähentynyt ja se tunnistetaan edelleen heikosti, toteaa hoitotieteen professori Eija Paavilainen.
Perheessä tapahtuva lasten kaltoinkohtelu on Suomessa varsin yleistä. 4-vuotiaiden lasten vanhemmille suunnatussa valtakunnallisessa kyselyssä 44 prosenttia vastaajista ilmoitti lapseensa kohdistuneesta emotionaalisesta kaltoinkohtelusta ja 14 prosenttia fyysisestä kaltoinkohtelusta.
Lasten kaltoinkohtelulla tarkoitetaan vanhemman tai huoltajan alle 18-vuotiaaseen lapseen kohdistamaa fyysistä tai henkistä kaltoinkohtelua sekä hoidon ja huolenpidon laiminlyöntiä. Myös vanhempien välisen väkivallan näkeminen, väkivallan ilmapiirissä eläminen ja kuritusväkivalta ovat lasten kaltoinkohtelua. Pahimmillaan kaltoinkohtelu voi johtaa lapsen kuolemaan tai perhesurmaan.
Lapsen kaltoinkohtelun riskitekijät voivat liittyä vanhempaan, perhetilanteeseen tai lapseen. Usein riskiolot syntyvät monien eri tekijöiden kasaantumisesta perheessä.
Riskitekijöitä ovat esimerkiksi taloudellinen ahdinko, työttömyys, erityislapsi ja vanhempien päihteiden väärinkäyttö sekä perheen ulkopuolelta tulevat paineet. Yksittäinen riskitekijä ei vielä välttämättä tarkoita kaltoinkohtelua, ja siksi perheen tilannetta ja riskitekijöitä tulee arvioida kokonaisuutena.
— Tärkeää on, että perheet ja lapsiperheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset tunnistavat erilaiset riskitekijät. Jos riskiolot tunnistetaan varhaisessa vaiheessa, voidaan edistää tarvittavan tuen järjestämistä perheelle ja vahvistaa lasta suojaavia tekijöitä. Kaltoinkohtelua ehkäisee myös huolien varhainen puheeksi ottaminen, professori Eija Paavilainen sanoo.
Riskiolojen tunnistamiseksi ja puheeksi oton avuksi on kehitetty vanhemmille suunnattu mobiilisovellus: webpages.tuni.fi/familyneedschecklist. Sovellusta voidaan käyttää myös vanhemman ja ammattilaisen välisessä keskustelussa.
— Hoitosuositusta suositellaan käytettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollossa ja muissa lapsi- ja perhepalveluissa sekä niillä hallinnonaloilla, joissa kohdataan lapsiperheitä kuten varhaiskasvatus, koulut ja poliisi, kertoo Hoitotyön tutkimussäätiön johtaja Arja Holopainen.
Palveluja tuottavat tahot voivat hyödyntää hoitosuositusta ennaltaehkäisevien ja varhaisen tuen palveluiden kehittämisessä hyvinvointialueilla ja kunnissa.
Lisätietoja hoitosuosituksen sisällöstä: Hoitotieteen professori Eija Paavilainen, 040 190 4079, eija.paavilainen@tuni.fi
Hoitosuosituksen laadinnasta: Hoitotyön tutkimussäätiön johtaja Arja Holopainen, 044 529 0058, arja.holopainen@hotus.fi
