Oulun yliopisto, aate- ja oppihistoria
Tiedote 19.9.2016
Lapsen itsemurha – lapsen omasta viasta yhteiskunnan syyksi
Lasten itsemurhia pidettiin aiemmin suomalaispsykiatriassa epänormaalin tunne-elämän seurauksena. Käsitys lapsen kokemusmaailmasta on muuttunut 1900-luvun kuluessa niin, että itsemurhan tehnyt lapsi alettiin nähdä psyykkisesti sairaan sijasta yhteiskunnallisten epäkohtien uhrina.
Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian oppiaineen hankkeessa työskentelevät tutkijat selvittivät suomalaispsykiatrian suhtautumista lasten itsemurhiin 1930-luvulta 1970-luvulle. Keskeisenä tutkimustuloksena oli lapsen normaaliuteen ja epänormaaliuteen liittyvien käsitysten muutos psykiatriassa ja laajemmin yhteiskunnassa.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä suomalaista lastenpsykiatriaa ei ollut, ja suomalainen psykiatria oli yleisemminkin vasta kehittymässä omaksi tieteenhaarakseen.
”Itsemurhatutkimus oli tapa liittää suomalaispsykiatria osaksi eurooppalaista psykiatriaa, ja sen erityinen merkitys oli osana varhaista suomalaista lastenpsykiatriaa”, toteaa itsemurhien historiaan erikoistunut tutkija Mikko Myllykangas Oulun yliopistosta.
Lapsen itsemurhaa pidettiin 1900-luvun alkupuolella epänormaalin tunne-elämän syynä. Lapsen teko nähtiin kohtuuttomana reaktiona toisinaan pieniinkin vastoinkäymisiin. ”Ennen ajateltiin, että ihminen saattoi olla syntymästään saakka psykopaatti eli sielunelämältään epänormaali. Tämä päti myös lapsiin”, kertoo psykopatiadiagnoosin historiaa tutkiva Katariina Parhi Oulun yliopistosta.
1950-luvulta alkaen lapsia alettiin yhä harvemmin nähdä psykopaatteina, vaan ympäristön vaikutukseen alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota. Samaan aikaan heräsi laajempi yhteiskunnallinen tiedostaminen.
1960-luvulta alkaen muuttuneet käsitykset kasvatusideaaleista heijastuivat myös siihen, kuinka lasten poikkeava käytös ja psyykkiset ongelmat ymmärrettiin. ”Itsemurhan tehnyt lapsi muuttui psykiatrian silmissä olosuhteiden uhriksi”, Myllykangas kiteyttää.
Tutkimustulos on julkaistu amerikkalaisen The Johns Hopkins University Pressin julkaisemassa Journal of the History of Childhood and Youth -lehdessä syyskuussa 2016.
Lisätietoja:
Tutkija, FT Mikko Myllykangas, puh. 044 5611 554 tai 0294 48 3308, mikko.myllykangas@oulu.fi
Tohtorikoulutettava, FM Katariina Parhi, puh. 050 3449 482, katariina.parhi@oulu.fi
Hankkeen kotisivut: www.oulumensoc.com