Lauri Ihalainen: Nyt ei pidä heilutella Kiky-venettä
Ilman tehtyä kilpailukykysopimusta ja kolmikantakonseptin uuspaluuta syksy olisi näyttäytynyt työmarkkinoiden suurena epävarmuutena, ilmapiirin kiristymisenä ja lisäleikkausuhkina. Kaikki tämä heikon talouskasvun, viennin sekä eurooppalaisen poliittistaloudellisen epävarmuuden keskellä.
Poikkeuksellisen kattavaksi rakentuva kilpailukykysopimuksen merkittävyys tulee yhä tärkeämmäksi niin kustannuskilpailukyvyn, työllisyyden kuin talouspolitiikan ennustettavuuden kannalta. Hallituksellekin avautui mahdollisuus tukea kotimaista ostovoimaa palkkaverotuksen merkittävällä keventämisellä lisäsäätöjen sijasta.
Kilpailukykysopimuksen arvo on sen sisällössä, mutta myös siinä, että sopimuspolitiikan tekemisen perusrakenteita ei murrettu. Tällainen poliittinen pyrkimys näkyi erityisesti kokoomuksen supermarkkinaedustajien toiveissa ja tutuksi vuosikymmenten aikana tulleissa SY:n linjauksissa.
Se mikä SY:n politiikassa on Jussi Järventauksen ajoista muuttunut, on tapa tuoda pyrkimyksiä esille. Kaikkea liikkuvaa ammutaan ja valitellaan valtioneuvoston linnan edustalla, että meitä ei kuunneltu. SY:llä oli historiallinen mahdollisuus olla sopimussuomen toimija ja tukea uudistusta mm. kiky-sopimuksiin liittyviä paikallisen sopimisen kehittämiseksi. Heidän vuosikymmenten tavoitteellisena asiana on ollut saada järjestäytymättömille työnantajille samat oikeuden kuin järjestäytyneille oli vihdoin tarjolla, mutta SY ei siihen mahdollisuuteen halunnut tarttua.
Budjettiriiheen valmistautuvan hallituksen kannattaa kikysopimuksen kokemukset tunnistaen vaalia luottamukseen rakentuvaa yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tavoiteltavan kasvu ja työllisyyspaketin työmarkkinoita koskevissa asioissa on tärkeää löytää yhteisymmärrys ja keskittyä niihin asioihin, joilla on todellista merkitystä. Eli tuetaan kasvua, viennin elpymistä, investointeja Suomeen ja ostovoimaa.
Työttömyyteen suunnattujen varojen saamista työllisyys ja koulutuspolitiikan aktiivisen käyttöön löytyy varmasti myös yhteisiä näkemyksiä, joiden eteen SDP on tehnyt lukuisia esityksiä mm. Rinteen malli. Erityisesti kasvu- ja työllisyystoimista päätettäessä on tehtävä jämäköitä toimenpiteitä pitkäaikaistyöttömyyden taittamiseksi, johon hyvän pohjan tarjoaa SDP:n 15 kohdan ohjelma.
On hyvä, että työministeri Lindström on tarttunut SDP:n esitykseen 60 -vuotta täyttäneiden, yli 5-vuotta työttömänä olleiden henkilöiden pääsystä eläketuen piiriin. Hallitus on esittänyt merkittäviä heikennyksiä työlainsäädäntöön sekä työttömyysturvan kestoon. Työttömyysturvan keston leikkaus ei automaattisesti johda näiden ihmisten työllistymiseen Tämän lisäksi työttömien kansalaisten tulotaso laskee, ostovoima heikentyy ja pahimmillaan he joutuvat jokapäiväisessä elämässä turvautumaan kunnalliseen toimeentuloturvaan. Nyt ei ole tarve eikä perusteita tehdä uusia leikkauksia työttömyysturvaan eikä heikentää työlainsäädäntöä. SDP:n esittämät toimet olisivat hallitukselle kultaakin kalliimpia uusien työpaikkojen synnyttämiseksi ja työttömien aseman kohentamiseksi.
Taloudellisen kasvun ajuriksi Suomessa pitää aikaansaada kaikille työpaikoille ulottuva kansallinen tuottavuuden nostamisohjelma. Kysymys on uudesta tavasta tehdä ja järjestää työtä uudelleen, soveltaa uutta teknologiaa, panostaa osaamisen vahvistamiseen, parempaan johtamiseen ja työhyvinvointiin. Tällä tavoin ruohonjuuritasolla toimien meillä on mahdollista parantaa merkittävästi meidän kilpailukykyämme.
On hyvä myös muistaa, että nyt ei pidä kikyvenettä keikutella, koska hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyötä tarvitaan myös jatkossa Suomen jaloilleen nostamisessa.
Lauri Ihalainen