Korkein hallinto-oikeus on tänään antamillaan päätöksillä kumonnut Viestintäviraston neljälle niin kutsutun huomattavan markkinavoiman (HMV) teleyritykselle antamat tilaajayhteystuotteiden enimmäishinnoittelua koskevat valvontapäätökset. Tilaajayhteydellä tarkoitetaan sitä televerkon osaa, jota käytetään puhe- ja laajakaistaliittymien tarjoamiseksi loppuasiakkaalle. Viestintävirasto voi asettaa HMV-teleyritykselle velvollisuuden vuokrata tilaajayhteyttä kilpailevalle teleyritykselle. Tilaajayhteyttä HMV-yritykseltä vuokrannut teleyritys voi tarjota alueen loppuasiakkaille laajakaista- ja puhelupalveluita.
Viestintävirasto oli huhtikuussa 2015 antanut DNA Oy:lle, Elisa Oyj:lle, Anvia Telecom Oy:lle, Lounea Oy:lle ja TeliaSonera Finland Oyj:lle vuoden 2015 alusta voimaan tulleen tietoyhteiskuntakaaren nojalla tilaajayhteystuotteiden enimmäishinnoittelua koskevat päätökset. DNA, Elisa, Anvia ja Lounea valittivat päätöksistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Korkein hallinto-oikeus kielsi Viestintäviraston päätösten täytäntöönpanon heinäkuussa 2015.
Korkein hallinto-oikeus katsoi tänään antamillaan päätöksillä, että Viestintäviraston oli tullut soveltaa asioissa noudatettavaan menettelyyn tietoyhteiskuntakaarta, sillä päätökset oli annettu tietoyhteiskuntakaaren voimaantulon jälkeen.
Koska kuitenkin tietoyhteiskuntakaaren mukainen tilaajayhteystuotteiden kustannussuuntautuneen hinnoittelun arviointimalli saattoi johtaa HMV-teleyrityksen kannalta epäedullisempaan lopputulokseen kuin viestintämarkkinalain mukainen arviointimalli, ei Viestintäviraston olisi tullut arvioida tilaajayhteystuotteiden hinnoittelun kustannussuuntautuneisuutta tietoyhteiskuntakaaren mukaisesti. Kustannussuuntautuneisuuden arviointiin olisi tullut soveltaa viestintämarkkinalakia. Viestintävirasto oli siten soveltanut tilaajayhteystuotteiden kustannussuuntautuneisuuden arviointiin väärää lakia.
Viestintäviraston valvontapäätökset koskivat televerkkoon pääsyn tukkumarkkinan viittä suurta toimijaa ja valtaosaa kyseisestä markkinasta ja kysymyksessä olevan markkinan tuotteista. Laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi Viestintäviraston päätösten ei korkeimman hallinto-oikeuden päätösten mukaan voitu katsoa olevan tietoyhteiskuntakaaren edellyttämällä tavalla yksittäistapauksellisia.
Vielä korkein hallinto-oikeus katsoi DNA Oy:ta koskevassa vuosikirjapäätöksessään, että päätösten muodostama kokonaisuus ja niiden laajuus huomioon ottaen Viestintäviraston olisi tullut noudattaa tietoyhteiskuntakaaren ja unionin sääntelyn mukaisia kansallisia ja kansainvälisiä kuulemismenettelyjä.
Tänään annetuista päätöksistä DNA Oy:tä koskeva päätös on julkaistu KHO:n vuosikirjapäätöksenä.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö puh. 050 308 7574