Historioitsija Henrik Steniuksen Vapaus, veljeys, tasa-arvo — Joukkojärjestäytymisen suomalainen läpimurto -teos on moderni klassikko, jolla on keskeinen paikka suomalaisen järjestäytymisen historian tutkimuksessa. Teos käsittelee yhdistyslaitoksen kehitystä Suomessa 1900-luvun alkuun asti.
Yhdistystoiminnan ja joukkojärjestäytymisperiaatteen läpimurto Suomessa 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun osoittaa, miten alamaiset ja myöhemmin kansalaiset loivat määrätietoisesti kansalaistoiminnan uusia malleja.
”Olisiko järkevää kiinnittää enemmän huomiota järjestäytymisen muotoihin myös tänä päivänä, kun halutaan vaikuttaa politiikkaan ja muuttaa maailmaa vapauden, veljeyden ja tasa-arvon hengessä?” Henrik Stenius kysyy.
”Järjestöperiaatteiden pohtiminen on yhtä tärkeää nyt kuin mobilisaation ensimmäisessä luovassa vaiheessa. Järjestäytymisen käsite ei ole tyhjiin ammennettu. Sen voi käsitteellistää uudelleen. Jos haluamme vaikuttaa, ei riitä, että ilmaisemme yksilöinä mielipiteemme tykkäämällä. Tarvitsemme toimivia osallistumismuotoja”, Henrik Stenius sanoo.
Kirjan historiallinen ja vertaileva näkökulma osoittaa, kuinka Suomen historialliset kokemukset ehdollistivat ja sitoivat meitä, mutta painottaa myös, että toimintatapamme ovat ihmisten luomia ja siten ihmisten muutettavissa.
Liikkeet ja järjestöt ovat osa yleistä eurooppalaista ja pohjoismaista kehitystä. Miten sitten alamaisista tuli suomalaisia vanhassa itäisessä Ruotsi–Suomen valtion osassa – millä tavalla tasavertaisia, emansipoituneita ja osallistuvia? Yritykset puolustautua suurvaltaprivilegioita vastaan vaikuttivat nekin suomalaisuuden muodostumiseen, kun Suomesta tuli Venäjän keisarikunnan pieni provinssi.
Normijärjestelmän kumuloitumisesta syntyi toimintamalli, jota voidaan kutsua suomalaiseksi. Sen erityispiirre on kansalaisyhteiskunnan ja valtion poikkeuksellisen lujaksi hitsautunut suhde. Hyvässä ja pahassa, Stenius sanoo.
”Mallin vahvuus on poliittinen kulttuuri, jossa valtion legitimiteetti on vahva ja siten lujittanut luottamuksen tunnetta. Toisaalta muodollisista päätöksentekovaatimuksista tuli vähemmän merkityksellisiä. Esimerkiksi liikkeeseen kuuluminen ei aina edellyttänyt muodollista jäsenyyttä. Sen sijaan toimintaa leimasi usein patriarkaalinen ajattelu. Ja erimielisyyksistä selviytyminen vaati uskoa veljellisen yhteisymmärryksen voimaan”, Stenius sanoo.
Poliittisen elämän tärkein motto 1800-luvun Euroopassa oli liberté, égalité, fraternité. Suomessa sanojen tärkeysjärjestys oli toinen: veljeys kiri tasa-arvon edelle.
Kirja on alun perin julkaistu väitöskirjana Frivilligt – jämlikt – samfällt. Föreningsväsendets utveckling I Finland fram till 1900-talets början med speciell hänsyn till massorganisationsprincipens genombrott (1987). Kirjan on suomentanut Pirkko Hautamäki.
Henrik Stenius: Vapaus, veljeys, tasa-arvo: joukkojärjestäytymisen suomalainen läpimurto. Suomennos Pirkko Hautamäki. Vastapaino 2025, 514 s.
Arvostelukappaleet ja lisätiedot: Mikko Jämsén, mikko.jamsen@vastapaino.fi, 050 406 39 06.
