Syyskuussa 2025 tulee kuluneeksi 40 vuotta Berliinin Suomi-Keskuksen perustamisesta. Berliinin naisenemmistöisen yhteisön juuret ulottuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Uutuuskirja kuvaa Suomi-Keskuksen kehityksen osana ympäröivän suurkaupungin muutoksia.
Kirjan voi tilata Siirtolaisuusinstituutin verkkokaupasta (à 30 € + toimituskulut) ja kirjan voi myös ladata ilmaiseksi Doria.fi-julkaisuarkistosta.
Suomesta on aina lähdetty Saksaan, mutta 1960-luvulla naiset lähtivät ensi kertaa omin päin tai saksalaisen aviopuolisonsa kanssa Länsi-Saksaan ja Länsi-Berliiniin. He olivat osa samaan aikaan muihin Keski-Euroopan maihin suuntautunutta naisten muuttoliikettä. Vaikka naiset olivat kielitaitoisia ja sopeutuivat hyvin uuteen kotimaahansa, he halusivat ylläpitää sekä siteitä Suomeen että omaa kieltä ja kulttuuria. Näin Varpu Seper kuvaa kotoutumistaan Länsi-Berliiniin 1960-luvulla: ”Kun tulin /.../ Suomesta vastanaineena berliiniläisen mieheni kanssa jaettuun kaupunkiin, luulin olevani ainoa suomalainen täällä. Aluksi se ei häirinnyt minua yhtään, työ ja kiinnostava kaupunki veivät ajatukset. Oltuani vuoden puhumatta sanaakaan suomea, alkoi tuntua siltä, että jotain täytyy tapahtua.”
Naiset alkoivat yhdessä saksalaisten Suomen ystävien kanssa perustaa Suomeen ja suomalaisuuteen liittyviä yhdistyksiä. Neljän tällaisen yhdistyksen voimin saatiin vuonna 1985 vuokrattua omat tilat ja Suomi-Keskuksen toiminta sai alkunsa. Kaupungin suomalaisten hyväksi tehtävän työn lisäksi Suomi-Keskus halusi mahdollisuuksien mukaan toimia Suomen epävirallisena edustajana Länsi-Berliinissä. Keskuksen avajaisista Aamulehteen uutisoinut toimittaja Maija Tyni-Wittkopf kuvasi tätä pyrkimystä: ”Suomi-Keskuksen avulla saadaan toivon mukaan saksalaisten kiinnostus Suomeen heräämään muussakin mielessä kuin matkailumaana. Se ehkä voi korvata puuttuvan konsulaatinkin Länsi-Berliinissä.”
Katriina Lehto-Bleckertin Suomalaisnaiset ja Suomi-Keskus: Pala kotiseutua Berliinissä kertoo Berliinin Suomi-Keskuksen taustan ja sen kehityksen kaikkiaan 60 vuoden ajalta. Kuten muutkin berliiniläiset myös Suomi-Keskuksen kävijät, talkoolaiset ja luottamustehtäviä hoitavat ovat joutuneet muuttumaan ja mukautumaan, mutta samalla vapautuneet monista aiemmista rajoituksista ja vanhentuneista toimintamalleista. Näin keskuksen perustamisen puuhanainen ja sen pitkäaikainen puheenjohtaja Leena Elo kuvasi keskusta sen viisivuotisjuhlissa: ”Talossa vallitsee Berliinin henki, ei ahdasmielinen, vaan realistinen ja avoin kaikelle uudelle. Lyhyesti sanottuna: Suomalais-berliiniläinen erikoisuus.”
Juuri nyt Suomi-Keskuksen tulevaisuus herättää paljon huolta, kun aiemmin toiminnassa säännöllisesti mukana olleet, 1960- ja 1970-lukujen muuttobuumin aikaan kaupunkiin tulleet naiset joutuvat vähitellen jättämään työt nuoremmille. Lisäksi taloudellisen tilanteen kiristyminen supistaa keskuksen saamia avustuksia. Luovuus, sisukkuus ja avoimuus uusien toimintatapojen omaksumiseen eivät kuitenkaan ole käynnissä olevan sukupolvenvaihdoksen myötä vähentyneet. Keskuksen historian valossa näyttää siltä, että naisvaltainen suomalaisyhteisö tulee vastaisuudessakin löytämään tukijoita sekä Suomesta että Saksasta ja pystyy yhteistyön voimin jatkamaan suomalaisen kohtaamispaikan toimintaa miljoonakaupungin sydämessä.
Lisätietoja:
Katriina Lehto-Bleckert
Puh. +358 50 366 1320
S-posti: katriina@lehto-bleckert.de